• LUKEMATTOMIA KILOMETREJÄ HIIHTOA

    LUKEMATTOMIA KILOMETREJÄ HIIHTOA

  • LÄHES 1000 TUNTIA TREENIÄ VUODESSA

    LÄHES 1000 TUNTIA TREENIÄ VUODESSA

  • TAHTOA JA MÄÄRÄTIETOISUUTTA

    TAHTOA JA MÄÄRÄTIETOISUUTTA

KISA-JA HARJOITUSKALENTERI

ma ti ke to pe la su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30

TULOSSA

Ei tulevia tapahtumia!
IMG 20171224 WA0000
Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo luvattoman kauan, pahoittelut siitä. Silloin elettiin kevättalvea ja huomenna saa kääntää kalenterista syyskuun lehden. Ehkä viime kauden lopun suorituksiin ei enää tarvitse palata vaikka en niitä täällä blogin puolella ruotinutkaan, niin sosiaalisessa mediassa päivittelin tunnelmia kisojen jälkeen. Ylitornion SM-kisojen jälkeen pidin lähes kuukauden totaalilevon ja annoin kehoni palautua. Totaalilevolla tarkoitan sitä, että liikuin yhtä vähän kuin olisin liikkunut, jos olisin ollut kuumeessa koko tuon ajan. Tällä oli tavoitteena saada viimeisetkin rippeet ylikunnosta karistettua pois. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olin levännyt liian vähän alkutalvesta ja palannut treeneihin ja kisoihin aivan liian aikaisin. 


Toukokuu

Toukokuun alkupuolella aloittaessani "treenit" olin todella surkeassa kunnossa. Kirjoitin treenit hipsuihin, koska se muistutti aluksi enemmän ulkoilua kuin harjoittelua, kun vertaan treenivauhteja ja kestoja normaaliin harjoitteluuni. Etenin pikku hiljaa kuukauden aikana joka toisen päivän ulkoilusta joka päiväiseen treeniin. Toukokuun lopulla kävin jo muutamana päivänä tekemässä kahdesti treenin valmistaakseni itseäni kesäkuun alun leiriin.

IMG 20170519 104724                  Kevään ensimmäisiä rullahiihtoja. Osa pertsan rullalenkeistä on kiva hiihtää hiekalla.

Kesäkuu

Kesäkuu alkoi, kuten muutamana edellisenäkin vuotena, leirillä Norjan Sognefjelletissä. Yhtäkkiä kerran päivässä harjoittelusta siirtyminen normaaliin treeni-/leiriohjelmaan oli shokki. Treeniä kaksi kertaa päivässä ja toinen niistä 1400m korkeudessa lumella. Voi pojat, se oli raskasta! Tedostin olevani heikommassa kunnossa kuin aiemmin Norjan leireillä, joten yritin pitää vauhtini treeneissä hiljaisina, että jaksaisin treenata koko leirin ajan. Hyvin jaksoin, mutta tänä vuonna olin väsynyt ja onnellinen leirin päättyessä eikä tullut oloa, että voisimpa jäädä vielä pariksi päiväksi treenaamaan.

IMG 20170601 090944                  Sognefjelletissä oli taas ladut huippukunnossa ja aurinkokin näyttäytyi.

IMG 20170603 080820
                     Näihin maisemiin herää mielellään vaikka vielä vähän väsyttäisikin. :)

Norjasta kotiuduttua palauttelin viikon ennen Joensuu-Jukolaa. Venlojen viesti on edelleen yksi kesän kohokohdista vaikka en ole aktiivisesti suunnistanutkaan enää vuosiin. Tänä vuonna hyvä suoritus murenikin jo avausosuuden ekaan rastiin. Ehkä liikaa intoa ja liian vähän taitoa ja keskittymistä niin 5 minuutin pummi oli tosi asia. Kyllä se vaan on niin, että jää enemmän aikaa lukea karttaakin, kun on fyysisesti paremmassa kunnossa. Win-win. Tällä kertaa vaihdoin Hämeenlinnan Suunnistajat sijalla 104. kakkososuudelle. Ei hyvä :( Jukolan viestissä suunnistin Teme Ski team 2:n väreissä ankkuriosuuden. Tavoitteenani oli saada sunnuntaille hyvä pk-harjoitus. Se siitä hyvästä suunnitelmasta. Metsässä juokseminen ei ole koskaan kevyttä ja kävellen matka olisi edennyt tuskallisen hitaasti :)
Tuloksia voi katsoa tarkemmin http://www.jukola.com/2017/tulokset/

Juhannuksen jälkeen lähdin Vuokattiin leirille. Vuokatissa osallistuin Aateli racen prologiin. Prologi meni mielestäni hyvin ja olin tyytyväinen suoritukseeni. 12. sija ja 42 sekuntia kärkeä perässä. (tulokset: http://www.vuokattiskiteam.fi/fi/Vuokatin-Aateli-Race/Tulospalvelu) Olimme kuitenkin valmentajan kanssa sopineet, että meni miten meni, niin hiihdän pelkästään prologin. Pikkasen harmitti, että jouduin jättämään loput kisat väliin. Päätös keskittyä loppuleiri kisoista palautumisen sijasta treenaamaan oli järkevää. Sain hyödynnettyä Vuokatin maastoja sauvarinteessä, juosten kuin rullahiihtäen. Monta onnistunutta treeniä pelkän palauttelun sijaan.

Heinäkuu

Vuokatista suuntasin suoraan kesälomareissulle, jossa luvassa oli telttailua luonnon keskellä ja pitkiä pk-lenkkejä. Reissumme kohteina oli Suomen 40. ja uusin kansallispuisto Hossa sekä Senjan saari Pohjois-Norjassa. Molemmat paikat tarjosivat mielettömiä maisemia ja kesäisiä kelejä aktiivisille liikkujalle. 

IMG 20170704 132111                                            Lounastauko Hossassa Julma-Ölkyn kanjonijärven rannalla.

IMG 20170703 205155                Tämän satumaisen hetken ikuistin iltalenkillä lähellä Muikkupuron laavua, jonka läheisyydessä yövyimme.

IMG 20170707 143903                   Seglan huippu 639m Senjalla. Tuolla jossain se polku ylös meni ja alas tuli :)

IMG 20170709 120842                Vaelluksilla sai nauttia maisemien lisäksi auringosta ja hiljaisuudesta, jonka rikkoi pelkästään kärpästen ja paarmojen armoton surina :)

Reissusta kotiin palattua oli aika keskittyä hetki perusharjoitteluun ennen kuin suuntasin taas leirille. Heinäkuun viimeinen viikko meni Ylläksen maisemissa treenatessa. Viikon aikana tuli tehtyä useampi vauhtikestävyystreeni ja mäkeä tuli noustua niin sauvakävellen kuin rullasuksilla. Leirin loppuun ohjelmassa oli kovatasoiset Ylläksen rullahiihdot. Hieman jännitti, kun viikon aikana kerätyt nousumetrit painoivat jo jaloissa. Ensiksi hiihdettiin väliaikalähdöllä 4,2km Jounin kaupalta ylös hissiasemalle ja toinen nousu oli takaa-ajona ensimmäisen nousun tulosten perusteella. Lähdin vauhdikkaasti ensimmäiseen nousuun. Hiihto tuntui teknisesti helpolta ja vauhdikkaalta. Matkan varrella sain hyviä väliaikoja ja kovaa kannustusta. Lopussa kova alkuvauhti tuntui kostautuvan, mutta yritin sinnikkäästi hiihtää edellä meneviä selkiä kiinni. Maalissa tein kärkiajan, enää oli odotettava, kuinka moni takaa lähteneistä menisi edelle. (Kisaan lähdettiin FIS-rankingin mukaan käännetyssä järjestyksessä, joten ennakkoon kovimmat lähtivät viimeisinä) Lopulta olin ekan nousun toiseksi nopein, vain seurakaverini Laura Mononen meni (reilusti) edelleni. Hyvä Hämeenlinnan Hiihtoseura! Hyvä me! No, ei kisa tässä vielä ollut. Edessä oli sama nousu uudestaan. Olin ensimmäisessä nousussa vain muutaman sekunnin Aino-Kaisa Saarista nopeampi, joten toisesta noususta oli odotettavissa tiukka puristus. Ampaisin paukusta kovaa liikkeelle ja Aino-Kaisa saikin minut vasta muutaman minuutin hiihdon jälkeen kiinni. Vaihdoimme pian sen jälkeen vetovuoroa ja valitsin vastatuulessa peesaajan roolin. Aikku veti kovaa, koska ero Lauraan oli hetkellisesti jo supistunut. Meno tuntui hyvältä ja keskityin peesissä vain pitämään tekniikan kuosissa. Kun kaksi kolmas osaa noususta oli takana, tuli musta hetki ja niin Aikku karkasi. Ensiksi eroa oli metri, sitten viisi. Pian huomasin eron kasvaneen jo 20 metriin. En muista paljon eroa oli kerennyt jo syntymään, kunnes sisuunnuin. Minähän en taistelutta luovuta. Nousu loiveni ja mun oli aika käynnistää loppukiri. Ero kaventui ja pääsin jo hyvin lähelle, kunnes 200 metriä ennen maalia käännyttiin takaisin jyrkempään nousuun. Mun oli pakko taipua kuokalle, kun Aikku wassutti karkuun. Henkistä heikkoutta, ehkä myös fyysistä. Lopputuloksissa silti 3. sija. Todella paljon parempaa tekemistä kuin kuukausi aikaisemmin Vuokatissa. Taakse jäi monta kovaa hiihtäjää, joita en uskonut vielä tässä vaiheessa kautta voittavani. Toisaalta myös ero kärkeen oli pienempi kuin uskalsin edes toivoa. Tulokset löytyy https://www.sieppijarvensisu.com/tulokset-rh

IMG 20170726 WA0001                     Ylläksen parhaat (ainoat?) kesäkelit osui leiriviikolleni.

IMG 20170724 104316                         Ylläksen huipulta oli upeat näkymät.

Elokuu

Ylläkseltä kotiin palattua treenit jatkuivat kotona vielä viikon verran kovemmalla intensiteetillä. Sitten oli aika levätä, palautua ja juhlia kummitytön ripille pääsyä. Elokuun alku meni lähinnä Espoossa. Oli pitkästä aikaa mukava olla pidempi jakso kotona ja päästä treenaamaan kotipoluilla ja teillä. Vaihtelu virkistää! Elokuun lopussa, eli viime viikolla, otin suunnan pitkästä aikaan eteläiseen naapurimaahamme Viroon ja siellä tarkemmin Otepäähän. Otepään maastot tarjoavat mahdollisuuden rullahiihtää ja tehdä sauvalenkkejä raskaassa maastossa. Otepäässä tulikin kasaan yhtä paljon nousumetrejä kuin Ylläksellä. Erona oli, että Ylläksellä nousut olivat pidempiä. Otepäässä maasto on vaihtelevampaa ja korkeuseroa on ”vain” 60 metriä. Nousut ja laskut vuorottelevat, kuten ne yleensä hiihtokisoissakin.

IMG 20170826 103625Otepään rullaradalla riittää korkeuseroa. Vauhdikkaat laskut on hyvin kallistettu, jotta niistä pystyy turvallisesti laskemaan. Osui viikolle yksi pilvetönkin päivä vaikka muuten syksyiset kelit värittivät viikkoa. 

Huh huh! Tulipa pitkä stoori. Kiva, jos jaksoit lukea loppuun asti, miten mun kesä on mennyt. Jos et jaksanut lukea, niin toivottavasti katsoit kuvat, koska nehän tunnetusti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :)

Syyskuun alku alkaa Etelä-Suomessa. Seuraava leiri sijoittuu syys-lokakuun vaihteeseen Vuokattiin. Sitä ennen on kuitenkin monta treeniä edessä kotimaisemissa.

Nauttikaa alkavasta syksystä ulkoillen!
Edellisen blogitekstin jälkeen sairastuin flunssaan ja Lahden Skandinavia cup jäi väliin. Viime viikonloppuna Jämin Suomen cupissa pääsin vihdoin pukemaan numerolapun päälle ja aloittamaan kisakauden uudelleen. Viikonloppu oli pitkän kisa- ja treenitauon jälkeen olikin niin fyysisesti kuin henkisesti raskas.

Lauantaina ohjelmassa oli vapaan tyylin kymppi. Viikon ajan pyörittelinkin mielessäni kaikenlaista. Olenko jo valmis kisoihin? Entä kuormittaako kahden kisan viikonloppu liikaa? Millä tavoitteella voin lähteä kisaan? Normaalitilanteessa selkeä tavoite olisi ollut lähteä voittamaan. Nyt oli huomattavasti vaikeampi asettaa itselleen tavoitetta. Vaikka suurin tavoite olikin saada ensimmäinen kisa pitkästä aikaa. Saada ehjä, nousujohteinen kisa sekä saada avattua paikkoja sunnuntain viestiä varten. Silti huomasin vielä perjantai-iltana pyöriväni sängyssä miettien sopivaa sijoitustavoitetta. Lopulta joskus puolen yön jälkeen tulin tulokseen, että realistiset tavoitteet voin asettaa 20-30 sijojen välille ja ihan maksimisuorituksella voin päästä 15-20 sijoille. Kun tavoitteet oli selvät, sai vihdoin unen päästäkin kiinni.

Aamutoimet sujuivat hyvin rutiinin omaisesti. Aamulenkki, aamupala, rentoa sanailua Lauran ja Annin kanssa samalla, kun pakkasin vaihtovaatteet reppuun. Siirtyminen kisapaikalle. Suksien testaus ja alkuveryttely. Kaikki sujui hyvin, kun piti itsensä kiireisenä. Jännitys hiipi puseroon pikkuhiljaa lähtöajan lähestyessä. Lähtöviivalle siirtyessä huomasin, että sydän hakkaa tavallista kovempaa, polvet on vetelät, kädet tärisee. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Miksi ihmeessä mun piti aloittaa kisakausi juuri Suomen cupissa eikä pienissä piirikunnallisissa? Sekunnin murto-osan mielessä kävi, että peruutan viiksen takaa pois enkä starttaakaan. Onneksi rohkaisin mieleni ja lähdin matkaan hyvällä suunnitelmalla lähtökellon piipatessa. Suunnitelma oli lähteä rauhassa omaa vauhtia. Ensimmäinen kierros rennosti. Kuinkas sitten kävikään? Alusniemen Sini tuli heti ekan mäen päällä ohi ja sitten yritin roikkua perässä niin pitkään kuin pystyn. Se siitä rauhallisesta lähdöstä vaikka toki ekan nousun muistin hiihtää kevyesti. Hiihto tuntui tahmealta. Juuri sellaiselta kuin sopii odottaa, jos edellisestä kisasta tai kisavauhtisesta treenistä on aikaa 1,5kuukautta. Oma fiilis oli, että tasaiset ja loiva piirteiset pätkät kulkee, mutta kuokkanousut on ihan tuskaa. Ei siis helpottanut mua, että oli saatu lumetettua 5 kilsan reitti, jossa on hyvin korkeuseroa ;) Tokalla kierroksella kuulin väliajoista olevani 16. ja ajattelin, että taidan siis yltää asettamaani tavoitteeseen, kunhan en vaan sippaa. Reilu kilometri ennen maalia taisin edelleen olla väliajoissa 16. ja 12 sekuntia 12. sijaan. Ajattelin, että nyt kaikki peliin. Mäen päälle on vajaa kilometri ja kyllä sieltä maaliin selviää. Nousinkin lopulta 13. sijalle. Maalissa olin väsynyt, mutta valtavan helpottunut! Onneksi en jänistänyt kalkkiviivoilla ja sain kuin sainkin aikaiseksi nousujohteisen kisan.

IMG 2723
Kuva: Juha Levonen

Seuraavaksi saikin alkaa jännittämään, että miten kroppa reagoi kisaan ja palaudunko seuraavan päivän viestiin. Ilta- ja aamulenkeillä olo tuntui raskaalta. Onneksi tiesin, ettei viestiä tarvitse hiihtää yksin vaan tukenani on Anni ja Laura. Moni muu joukkue oli matkassa hieman kakkosmiehistöllä. Helpotti tietää, että vaikka mä olisin hieman alaviereinen, ei muillakaan ole ykkösnyrkkiä käytössä. Vaikka Annin sanojen mukaan meillä on yleensä "heikoin lenkki" aloitusosuudella, niin tällä kertaa Anni joutui taas alotusosuudelle vaikka mä olin kolmikon heikon lauantaina. Perusteluina oli mun tarve saada aloittaa rauhassa, etten iske itseäni lähtöhässäkässä hapoille. Anni suoriutuikin aloitusosuudesta rutiinilla ja toi joukkueemme vaihtoon kolmantena vain 36 sekuntia Aino-Kaisa Saarisen perässä. Mä pääsin aloittamaan rauhassa. Hiihto tuntui koko matkan vaikealta. Ehkä lauantain kisa vielä painoi ja toisaalta varmasti tehotreenien puute näkyi hiihdossa. Toisella kierroksella taas uskalsin yrittää iskeä vikaan nousuun. Ei mikään huippuhiihto, mutta tulin vaihtoon kolmantena ja sain pidettyä etäisyyden Kainuun Hiihtoseuraan kohtuullisena. Laura joutui jo toistamiseen tällä kaudella ankkuriosuudelle takaa-ajoasemasta. Onneksi Laura on niin rautasen kovassa kunnossa, että tällä kertaa se riitti meidän voittoon! Olenkin kiitollinen siitä, että mulla on niin upeat joukkuekaverit, joilta saa tukea kun itsellä on vaikeaa <3 Viikonloppu näiden tyttöjen kanssa oli hyvin rentouttava. Paljon hauskoja juttuja ja riittävästi naurua. Ilman heitä olisin jännittänyt koko viikonlopun. Nyt jännitys pääsi pinnalle vasta mökin hiljennyttyä.

IMG 20170115 WA0003Kuva: Juho Sihvola

Kaiken kaikkiaan kisaladuille paluusta selvitty kunnialla läpi. Viikonlopun jälkeen olo oli aika väsynyt lyhyiden yöunien ja kisojen takia, mutta onneksi mitään ylirasitukseen viittaavaa ei ollut maanantaina havaittavissa. Nyt on aika pikku hiljaa lisätä harjoitusmääriä kohti normaalia harjoittelua. SM-kisoihin on aikaa 2,5 viikkoa ja sitä ennen taidan käydä piirinmestaruuskisoissa kilpailemassa. SM:t tulee hieman nopeasti, että voisi tehdä huippuhiihtoja. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki menisi suunnitelmien mukaan siihen asti ja sen jälkeen, niin alkaa kisavauhtikin pikkuhiljaa kehittymään. Kevääksi kuntoon :)
Heippa! Edellisestä blogikirjoituksesta onkin jo aikaa, joten odotettavissa on piiiiitkä teksti. Koita jaksaa mukana tai surffaa edes kuvat :) Raportti Keuruun SM-hiihdoista tulikin kirjoitettua vain facebookin puolelle. Keuruultahan tuloksena oli 11. sija perinteisen kympiltä ja karvas 4. sija parisprintistä Kainulaisen Annin kanssa. Lauantain hiihtoon olin alkukauden vaikeuksien jälkeen tyytyväinen, mutta sunnuntain suoritus jäi hampaankoloon kaivelemaan. Kroppa ei vain ollut vielä siinä tilassa, että se olisi ehtinyt palautumaan edellispäivän kisasta takaisin kisakuntoon.

Viikko Keuruun jälkeen hiihdin Hakunilassa Vantaan FIS-kisoissa vapaan kympin. Vaikka tarkoituksena oli pitkästä aikaa lähteä all in-asenteella eikä ottaa varovasti alkuvauhdin kanssa, niin kropasta ei löytynytkään toivottuja tehoja heti kisan ensimmäisille kilometreille. Vauhti alkoi pikkuhiljaa löytymään toisella kierroksella(kisa oli 3x3,3km) ja ero johtavaan Katariina Lonkaan alkoi tasoittua ja viimeisellä kierroksella kaventua. Lopulta ero maalissa oli Katariinan hyväksi oli 1,9 sekuntia, kun sitä ensimmäisellä kierroksella oli jo yli 15 sekuntia.

Vantaan FIS-kisojen jälkeen tulikin suunniteltua pidempi kisatauko, kun lähiseudulla oli hyvin vähän tarjontaa kisoista. Kisajärjestäjien vähyys johtui todennäköisesti siitä, että kalenterista löytyi niin Hopeasompaa, Nuorten SM-kisoja kuin Lahden MM-kisat. Etelä-Suomen arvaamaton talvi myös asetti haasteensa ja osa kisoista jouduttiin perumaan. Keskityin sitten helmikuun lopun ja maaliskuun alun lähinnä pk-harjoitteluun. Luonnonlumitilanne vaihteli suuresta päivästä ja viikosta toiseen, mutta latumiehet sekä Espoossa että Vantaalla pitivät ladut huippukunnossa. Usein tuli käytyä Oittaalta Pirttimäen kautta Solvallassa kääntymässä tai heittämässä Petikosta mutka Keimolaan ja Serenaan. Muutaman kerran suuntasin reittini Kehä 3:n eteläpuolelle. Seuraavaksi muutamia kuvia näiltä lenkeiltä.

IMG 20170227 185126Kuva Kehä 3:n ylittävältä sillalta Marketan puiston kohdalta matkalla kohti Laaksolahtea.
IMG 20170210 190951Lamppulenkit on tunnelmaltaan talven parhaita. Vastaantulijoita on yleensä aika vähän. Välillä pääsee hiihtämään tähtitaivaan alla kuun valaistessa latua niin, ettei edes lamppua tarvitsisi.

IMG 20170311 100529
Harva uskoi, että vain 10 kilometriä Kehä 3:n ulkopuolella on lunta 40cm ja olosuhteet kuin Lapin laduilla. 

IMG 20170312 093530
Talven ehdottomasti paras lenkki oli pari viikkoa sitten hankikannoilla. Seikkailimme pitkin latupohjia, järven jäitä. peltoja, niittyjä, metsäautoteitä 60 kilometrin edestä. Tottakai matkalla piti käydä tankkaamassa munkilla ja kaakaolla Pirttimäen kahvilassa. Aikaa tähän retkeen kului lähes viisi tuntia, mutta auringon paistaessa ja hyvässä seurassa ei edes ajankulua huomannut :)

Lahden MM-kisat oli kauden suurin tavoite. Sen eteen tein paljon töitä ja olikin vaikea myöntää itselle, että se tavoite jäi saavuttamatta. MM-kisoihin suuntasin kuitenkin kisaturistiksi. Meillä olikin Skiathlon-lauantaina upea päivä Voglian vieraina teemalla äidit ja tyttäret. Mukana oli myös Lauran isä, koska Lauralla oli tärkeämpänä tehtävänä hiihtää kovaa, sekä Voglia-yhteistyön primusmoottori Sipi miehensä kanssa ja tottakai Voglialta Markku Virtanen ihastuttavan vaimonsa kera. Kannustettiin porukalla Lauraa ja kaikkia muita kilpailijoita sekä nautittiin upeasta talvisäästä. 
IMG 20170225 181155Ylin kuva:Touko Helanen

Reilun kuukauden kisatauon jälkeen palasin kisojen pariin puolitoista viikkoa sitten keskiviikkona Sotungin puistohiihdoissa Hakunilassa. Keli oli raskas. Lämpötila huiteli jossain +7 paikkeilla ja ladulle oli muodostunut muutama lätäkkökin menoa hidastamaan. Naisilla oli yhteislähtö M16-sarjan kanssa. Ensimmäisten satojen metrien jälkeen siirryin joukon kärkeen ja karkasimmekin M16-sarjan johtajan kanssa muulta porukalta. Puolimatkassa kova alkurypistys alkoi painaa ja kysyin, josko matkakaverini vetäisi välillä. Hän totesi, että toki. Meni keulaan ja karkasi :D En pysynyt metriäkään perässä, mutta naisten sarjan voitto tuli 23 sekunnin erolla seuraaviin. Siitä sitten muutaman päivän päästä lauantaina kävin Rajamäki-hiihdoissa Nurmijärvellä. Viikolla olleet lämpimät säät olivat tehneet tuhoja luonnonlumille, mutta kisa pystyttiin onneksi järjestämään tykkiladulla lyhennetyillä matkoilla. Meillä onneksi matka lyheni vain 10 kilometristä 8 kilometriin. 2 kilometrin ladulle osui vain yksi loiva nousu, joten kisapaikalla sain onneksi apua liistereiden poistoon(lue: Monosen Janne poisti ne). Edessä oli siis tasatyöntökisa. Ensimmäiset kolme kierrosta tuntui "helpolta", mutta viimeinen kierros oli taistelua väsyneiden lihasten kanssa.  Voitto irtosi reilun minuutin erolla seuraavaan. Tasatyöntö on aina ollut yksi heikoista lenkeistäni. Se on mennyt viime vuoden aikanakin eteenpäin, mutta sitä on edelleen kehitettävä tulevalla harjoituskaudella.

Menneenä viikonloppuna piti alun perin kisailla Hämeen viestissä(maakuntaviesti) Tammelassa ja Hämeenlinnassa seuran omissa kisoissa. Hämeen viestiin emme saaneet joukkuetta sairastumisten ja samaan aikaan kisailtujen ampumahiihdon SM-kisojen takia. Seuran omat kisat peruttiin, joten suuntasinkin Lahteen Halton-hiihtoihin. Lahdessa hiihdettiin helpotetuila MM-laduilla 10km vapaalla. Aamulla satanut ohut lumikerros teki kelistä kohtuu hitaan. Odotetusti Aino-Kaisa Saarinen voitti ja toiseksi tuli Tatjana Mannima. Mä olin kolmas 48 sekuntia Aino-Kaisaa hitaampana ja neljänneksi hiihti Katariina Lonka häviten keulaan 1min 26sek. Hiihto tuntui jo paremmalta. Hyvin jaksoi tehdä töitä, mutta siihen alkuvauhtiin kaipaisin vielä lisää potkua. Pitää uskoa, että pikku hiljaa se kisojen myötä vielä tällä kaudella paranee. Enää juuri muuta sille ei kerkeä tekemään ennen kauden loppua. Mun kausi jatkuu enää SM-kisojen verran, eli seuraavat kaksi viikonloppua. Ensiksi Kontiolahdella vapaan 5km, viesti ja 15km perinteisellä ja sitten perään Ylitorniolla Suomen cupin viestin ja SM 30km vapaan merkeissä.



Vuoden 2016 loppu oli jotain, josta olen nähnyt vain pahaa unta. Ylirasitustila, josta toipuminen vei huomattavasti pidempään kuin kuvittelin edellistä blogitekstiä kirjoittaessa.

Normaalisti joulukuussa olen hiihtänyt useamman kovan kisan ja samalla pyrkinyt löytämään treeneihin lunta suksien alle. Tällä kertaa joulukuu menikin palautuessa sekä hiljalleen ulkoillessa. Kävin muutaman kerran viikossa hiihtämässä, koska Espoossa oli ladut kunnossa. Liikuin muutenkin hyvin kevyesti ja lepäsin paljon. Kuvittelin, että kroppani on kisakunnossa jo ennen joulua, mutta pikku hiljaa aloin ymmärtämään, että palautuminen kisakuntoon jopa loppiaiseksi tekee tiukkaa. Ennen joulua karkasin vielä Kanariansaarille lämpöön siinä toivossa, että lepo ja lämpö vievät loputkin rippeet ylirasituksesta pois.

IMG 20161218 115648

La Gomeran matka ei ollut pelkkää makoilua vaikka itseni sinne sillä verukkeella huijasin. Kävimme päivittäin vaeltamassa upeissa maisemissa. Joka päivä saimme kasaan noin tuhat nousumetriä. Ekan päivän jälkeen olikin reidet kipeenä oudokseltaan nousemisesta ja laskemisesta, mutta siihenkin tottui sitten, kun oli aika lähteä kotiin :) Vauhti vaelluksilla ei kuulemma päätä huimannut, mutta mulla teki tiukkaa pysyä perässä. Välillä jäi jopa maisemat näkemättä. Saattoi kuitenkin olla vain parempi, ettei ihan koko ajan ehtinyt katsomaan lähes pystysuoraa pudotusta 200-300 metriä alemmaksi. Joka tapauksessa lämpö, valo ja uudet maisemat tekivät hyvää sekä päälle että kropalle. (Treeni)loman päälle vietetyt joulun pyhät vielä viimeistelivät palautumisen ja kroppa alkaa olemaan taas treenikunnossa.

IMG 20161220 WA0001

La Gomeran piskuinen saari on huippukohde vaelluksesta kiinnostuneille. Vaikka saari on halkaisijaltaan noin 25 km, niin merkattuja vaellusreittejä on reilut 600km. Meilläkin jäi siis suurin osa reiteistä tallaamatta. Saari kohoaa 1500 metriin ja on Kanarian saarille epätyypillisen vehreä. Käytiin kuitenkin korkeimmalla kohdalla ja vaellettiin subtrooppisessa laurisilva-metsässä. Perinteisistä Kanarian saarten turistikohteista poiketen maisemaa leimaavat vuorien ja laaksojen lisäksi banaani- ja sitrushedelmäviljelmät sekä pohjoisrannikolta upea näkymä naapurisaaren Teide-tulivuorelle. 

Ens viikonlopun kohdalla kalenterissa lukee Skandinavia cup, Lahti. Siellä olisi tarkoitus aloittaa kisakausi uudestaan. Jännittää. En oikein tiedä, mitä viikonlopulta odottaa. Jostain se on aloitettava ja kisa kisalta kunto paranee. Nyt pitää muistaa rakentaa kuntoa maltilla. Kiirehtimällä löytää itsensä uudestaan montusta. 

LATUA AUKAISEMASSA

briko      markviest42       fi main logo web       noname       SFV logo

 GRK logo     prosentti pieni     patrol logo glow     1     Voglia