• LUKEMATTOMIA KILOMETREJÄ HIIHTOA

    LUKEMATTOMIA KILOMETREJÄ HIIHTOA

  • LÄHES 1000 TUNTIA TREENIÄ VUODESSA

    LÄHES 1000 TUNTIA TREENIÄ VUODESSA

  • TAHTOA JA MÄÄRÄTIETOISUUTTA

    TAHTOA JA MÄÄRÄTIETOISUUTTA

KISA-JA HARJOITUSKALENTERI

ma ti ke to pe la su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28

TULOSSA

Ei tulevia tapahtumia!
Edellisen blogitekstin jälkeen sairastuin flunssaan ja Lahden Skandinavia cup jäi väliin. Viime viikonloppuna Jämin Suomen cupissa pääsin vihdoin pukemaan numerolapun päälle ja aloittamaan kisakauden uudelleen. Viikonloppu oli pitkän kisa- ja treenitauon jälkeen olikin niin fyysisesti kuin henkisesti raskas.

Lauantaina ohjelmassa oli vapaan tyylin kymppi. Viikon ajan pyörittelinkin mielessäni kaikenlaista. Olenko jo valmis kisoihin? Entä kuormittaako kahden kisan viikonloppu liikaa? Millä tavoitteella voin lähteä kisaan? Normaalitilanteessa selkeä tavoite olisi ollut lähteä voittamaan. Nyt oli huomattavasti vaikeampi asettaa itselleen tavoitetta. Vaikka suurin tavoite olikin saada ensimmäinen kisa pitkästä aikaa. Saada ehjä, nousujohteinen kisa sekä saada avattua paikkoja sunnuntain viestiä varten. Silti huomasin vielä perjantai-iltana pyöriväni sängyssä miettien sopivaa sijoitustavoitetta. Lopulta joskus puolen yön jälkeen tulin tulokseen, että realistiset tavoitteet voin asettaa 20-30 sijojen välille ja ihan maksimisuorituksella voin päästä 15-20 sijoille. Kun tavoitteet oli selvät, sai vihdoin unen päästäkin kiinni.

Aamutoimet sujuivat hyvin rutiinin omaisesti. Aamulenkki, aamupala, rentoa sanailua Lauran ja Annin kanssa samalla, kun pakkasin vaihtovaatteet reppuun. Siirtyminen kisapaikalle. Suksien testaus ja alkuveryttely. Kaikki sujui hyvin, kun piti itsensä kiireisenä. Jännitys hiipi puseroon pikkuhiljaa lähtöajan lähestyessä. Lähtöviivalle siirtyessä huomasin, että sydän hakkaa tavallista kovempaa, polvet on vetelät, kädet tärisee. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Miksi ihmeessä mun piti aloittaa kisakausi juuri Suomen cupissa eikä pienissä piirikunnallisissa? Sekunnin murto-osan mielessä kävi, että peruutan viiksen takaa pois enkä starttaakaan. Onneksi rohkaisin mieleni ja lähdin matkaan hyvällä suunnitelmalla lähtökellon piipatessa. Suunnitelma oli lähteä rauhassa omaa vauhtia. Ensimmäinen kierros rennosti. Kuinkas sitten kävikään? Alusniemen Sini tuli heti ekan mäen päällä ohi ja sitten yritin roikkua perässä niin pitkään kuin pystyn. Se siitä rauhallisesta lähdöstä vaikka toki ekan nousun muistin hiihtää kevyesti. Hiihto tuntui tahmealta. Juuri sellaiselta kuin sopii odottaa, jos edellisestä kisasta tai kisavauhtisesta treenistä on aikaa 1,5kuukautta. Oma fiilis oli, että tasaiset ja loiva piirteiset pätkät kulkee, mutta kuokkanousut on ihan tuskaa. Ei siis helpottanut mua, että oli saatu lumetettua 5 kilsan reitti, jossa on hyvin korkeuseroa ;) Tokalla kierroksella kuulin väliajoista olevani 16. ja ajattelin, että taidan siis yltää asettamaani tavoitteeseen, kunhan en vaan sippaa. Reilu kilometri ennen maalia taisin edelleen olla väliajoissa 16. ja 12 sekuntia 12. sijaan. Ajattelin, että nyt kaikki peliin. Mäen päälle on vajaa kilometri ja kyllä sieltä maaliin selviää. Nousinkin lopulta 13. sijalle. Maalissa olin väsynyt, mutta valtavan helpottunut! Onneksi en jänistänyt kalkkiviivoilla ja sain kuin sainkin aikaiseksi nousujohteisen kisan.

IMG 2723
Kuva: Juha Levonen

Seuraavaksi saikin alkaa jännittämään, että miten kroppa reagoi kisaan ja palaudunko seuraavan päivän viestiin. Ilta- ja aamulenkeillä olo tuntui raskaalta. Onneksi tiesin, ettei viestiä tarvitse hiihtää yksin vaan tukenani on Anni ja Laura. Moni muu joukkue oli matkassa hieman kakkosmiehistöllä. Helpotti tietää, että vaikka mä olisin hieman alaviereinen, ei muillakaan ole ykkösnyrkkiä käytössä. Vaikka Annin sanojen mukaan meillä on yleensä "heikoin lenkki" aloitusosuudella, niin tällä kertaa Anni joutui taas alotusosuudelle vaikka mä olin kolmikon heikon lauantaina. Perusteluina oli mun tarve saada aloittaa rauhassa, etten iske itseäni lähtöhässäkässä hapoille. Anni suoriutuikin aloitusosuudesta rutiinilla ja toi joukkueemme vaihtoon kolmantena vain 36 sekuntia Aino-Kaisa Saarisen perässä. Mä pääsin aloittamaan rauhassa. Hiihto tuntui koko matkan vaikealta. Ehkä lauantain kisa vielä painoi ja toisaalta varmasti tehotreenien puute näkyi hiihdossa. Toisella kierroksella taas uskalsin yrittää iskeä vikaan nousuun. Ei mikään huippuhiihto, mutta tulin vaihtoon kolmantena ja sain pidettyä etäisyyden Kainuun Hiihtoseuraan kohtuullisena. Laura joutui jo toistamiseen tällä kaudella ankkuriosuudelle takaa-ajoasemasta. Onneksi Laura on niin rautasen kovassa kunnossa, että tällä kertaa se riitti meidän voittoon! Olenkin kiitollinen siitä, että mulla on niin upeat joukkuekaverit, joilta saa tukea kun itsellä on vaikeaa <3 Viikonloppu näiden tyttöjen kanssa oli hyvin rentouttava. Paljon hauskoja juttuja ja riittävästi naurua. Ilman heitä olisin jännittänyt koko viikonlopun. Nyt jännitys pääsi pinnalle vasta mökin hiljennyttyä.

IMG 20170115 WA0003Kuva: Juho Sihvola

Kaiken kaikkiaan kisaladuille paluusta selvitty kunnialla läpi. Viikonlopun jälkeen olo oli aika väsynyt lyhyiden yöunien ja kisojen takia, mutta onneksi mitään ylirasitukseen viittaavaa ei ollut maanantaina havaittavissa. Nyt on aika pikku hiljaa lisätä harjoitusmääriä kohti normaalia harjoittelua. SM-kisoihin on aikaa 2,5 viikkoa ja sitä ennen taidan käydä piirinmestaruuskisoissa kilpailemassa. SM:t tulee hieman nopeasti, että voisi tehdä huippuhiihtoja. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki menisi suunnitelmien mukaan siihen asti ja sen jälkeen, niin alkaa kisavauhtikin pikkuhiljaa kehittymään. Kevääksi kuntoon :)

LATUA AUKAISEMASSA

briko      markviest42       fi main logo web       noname       SFV logo

 GRK logo     prosentti pieni     patrol logo glow     1     Voglia